Kuva: Madis Katz

Teksti: Martin Sookael

Käännös: Onni Jalli


Vuonna 2015 kävin Ewert and The Dragonsin konsertissa New Yorkissa. Mahtavinta konsertissa oli se, kuinka hyvin bändi soitti yhdessä - heillä oli todella yhteinen sävel. Kysyin Ewertiltä asiasta ja hän vastasi nauraen: “No, siihen mennessä olimme harjoitelleet jo todella paljon”. Jatkan tarinaa minä-muodossa, kuten Ewertkin sen kertoi.


Soitamme tosiaan hyvin yhdessä. Vaikka kaikki päivät eivät olekaan samanlaisia, lavalle päästyämme saamme kaiken aina toimimaan, säästelemättä. 


Kiertueet

Kiertueilla on rituaalinomaisesti aina melkein samat rutiinit. Yleensä lähdemme ajamaan aikaisin, joskus heti edellisen konsertin päätyttyä, joskus seuraavana aamuna. Vietämme päivän bussissa, saavumme paikan päälle, roudaamme laitteiston sisään. Nappaamme pienen lounaan tai aikaisen illallisen, käymme kävelyllä, istumme backstagella, luemme. Meillä ei oikeastaan ole mitään yhteistä toimintatapaa - mennään vaan fiiliksen mukaan. 


Kaikki voivat tehdä, mitä itse haluavat. Kun ollaan kuukauden mittaisella kiertueella, tämä on ainoa tauko matkustamisesta. Kaikkein intensiivisin aika oli, kun kuukauden mittaisen USA:n kiertueen jälkeen jatkoimme kiertuetta vielä toisen kuukauden palattuamme Eurooppaan. Kun kiertue kestää niin pitkään, alkavat puheenaiheet pikkuhiljaa loppua ja kaikki alkavat etsiä omaa rauhaa ja hiljaisuutta. Pöytäfudis, korttipelit, UNO. Ehdottomasti yritämme löytää keinoja, joilla saisimme ajan kulumaan. 


Kerran olimme kiertueella Saksassa. Kaikki oli juuri oikeassa rytmissä - konsertti, pakkaaminen, kiertuebussi, yö bussissa ja aamulla saavuimme Berliiniin. Kaikki heräsivät kovaan paukkeeseen ja kirskuntaan. Bussi kulki takaperin naarmuttaen autoa auton perään. Bussikuski huutaa: “Jarrut jäi päälle ja pakki ei toimi!”. Loppujen lopuksi jokin onnistui pysäyttämään bussin - se jokin osoittautui näiksi kahdeksi autoksi:


Kuva: Ewert


Onneksi olimme esikaupungissa emmekä keskustassa. Järjestimme tempullamme silti kunnollisen kaaoksen. Meidän piti jo kiirehtiä soundcheckiin, mutta kun illalla jatkoimme matkaa, meitä odottikin jo uusi bussi. Tapahtumaa muistellessa tarina on aina hauska, mutta tapahtumahetkellä säikähdimme kunnolla. Onneksi kenellekään ei sattunut sen pahemmin, vain autot kärsivät. Sinä aamuna olikin ollut ihan riittävästi jännitystä


Äänitys

Ensimmäisen albumimme “The Hills Behind the Hills” äänitys oli aika spontaani. Saimme vain sellaisen ajatuksen. Olimme Erkin kanssa soittaneet jo pari kertaa yhdessä, ihan vain kotona ja suunnitelleet vaikka mitä, mutta meillä ei ollut yhden yhtä valmista laulua siinä vaiheessa kun aloimme jo äänittää. Sitten vain kokoonnuimme mökille pariksi päiväksi, otimme mukaan materiaalin mitä meillä jo aikaisemmin oli, ja teimme siitä valmiita lauluja


Erki Pärnoja (kitaristi), Kristjan Kallas (rumpali), Ewert Sundja (laulaja), Ivo Etti (basisti) vuonna 2011. Kuvakaappaus tästä musiikkivideosta.


Toista albumiamme “Good Man Down” aloimme kirjoittamaan konserttien välissä. Tällä kertaa me myös oikeasti suunnittelimme albumin tekoa.Teimme viikon mittaisen äänityssession Türin kulttuurikeskuksen kellarissa. Jätimme kaiken muun ulkopuolelle?, unohdimme tavallisen päivärutiinin, jotta voisimme keskittyä vain ja ainoastaan yhteen asiaan: tähän albumiin. Periaatteessa yhdessä eläen ja työskennellen ja yrittäen saada kaiken irti siitä ajasta, joka on käytettävissä. Ja tietysti toivoen, että se kaikki näkyisi myös lopputuloksessa


Vahvin puolemme on aina ollut live-esiintyminen, sen saman tunteen levylle saaminen onkin sitten oma haaasteensa. Olemme aina yrittäneet saada äänityksen kuulostamaan samalta kuin konsertissa. Tähän mennessä se on toiminut. Kolmas albumi, “Circles”, äänitettiin samalla periaatteella. Tällä kertaa vietimme kuukauden studiossa. Iltaisin päätimme, minkä laulun äänitys tulee seuraavaksi ja aamulla aloitimme sen laulun äänityksen. Soitimme koko päivän, soitimme lisää, sitten soitimme hieman eri tavalla, sitten yritimme uudelleen, sitten yritimme jotain muuta ja kaiken tämän jälkeen kuuntelimme ja yritimme päättää soitimmeko tarpeeksi hyvin.


Viimeisen albumin “Hands Around the Moon” teimme eri tavalla. Minä ja Sander aloimme virittää demoja. Onnistuimme viimeistelemään parikin laulua. Sen jälkeen kiertelimme vähän studioissa ja tapasimme jätkien kanssa aina jos jonkun piti soittaa tiettyä instrumenttia nauhalle.  


Perheemme ovat kasvaneet ajan saatossa, joten jouduimme käyttämään aikaamme ja tilojamme hieman toisin. Jokaisen täytyy löytää tapa, joka sopii hänelle. Jos yksi tapa ei toimi, tulee vain yrittää jotain uutta. Loppujen lopuksi onnistuimme kuitenkin ja saimme albumin äänitettyä. Pitää myös löytää luova tapa suunnitella studiossa vietettävää aikaa.


“Hands Around the Moon” Kiertuekuva 2018


Bändi

Bändi löysi soundinsa “yritys ja erehdys” -metodilla. Kristjan, Ivo and Erki olivat soittaneet yhdessä jo pitkään virolaisen laulajan Ineksen kanssa. Yhdessä vaiheessa satuin asumaan parin bändin jätkän kanssa. Oli paljon yhteisiä asioita, jotka jaoimme ja uskon, että myöhemmin tämä yhteys näkyi myös musiikissamme. 



Teimme nelistään CD:n Erkin sedälle. Silloin ajattelimme, että jos voimme kirjoittaa musiikkia toisille artisteille, ehkä osaisimme tehdä sitä myös itsellemme. 


Loppujen lopuksi kaikki on aina jollakin tasolla yhteensattumista kiinni. Ehkä tällä kertaa aika, tila, meidän yhteisen sävelen löytäminen ja kaikki muu sattui vain olemaan meidän puolella. Musiikin soittaminen ja luominen innosti meitä kovasti ja se näkyy myös meidän musiikissa. Sen kummempaa salaista reseptiä meiltä ei löydykään. Koskaan ei oikein tiedä, mikä voisi toimia tai miten jotkut asiat vaan toimivat. Jotkut muusikot voivat olla todella lahjakkaita, mutta yhdessä soittaminen ei vain onnistu. 


Bändin nimen valitseminen on aina vaikeaa. Lohikäärmeiden kanssa olimme äänittäneet jo yhden albumin. Laittaakseni kaiken perspektiiviin: oli aika lähettää CD tulostettavaksi, kaikki oli valmista, mutta sitten tulikin kysymys: “Pojat mikä teidän bändin nimi on?”. Ei meillä ollut oikein ideoita, kunnes vaimoni Kadri sanoi “laittakaa Ewert and the Two Dragons”. Heitin pojille idean ihan läppänä, mutta siitä tulikin meidän oikea nimi. Sen jälkeen emme ole sitä sen kummemmin miettineet. Nyt sitä olisikin jo vähän myöhäistä ruveta muuttamaan.


Kolmas konserttimme oli Tartossa, jossa olimme yhdessä managerimme Toomaksen kanssa. Vaikka Toomas ei ollutkaan vielä virallisesti meidän manageri, oli hän alkanut nähdä meissä potentiaalia. Hän oli keskustellut latvialaisten kanssa ja hän tiesikin heidän musiikki-skenestään enemmän. Yksi latvialainen radiopersoona ja DJ oli myös paikan päällä. Juttelimme hänen kanssaan ja teimme joitain alustavia sopimuksia. Siitä tuli heti semmonen “nyt menoks jätkät” -fiilis.


Neljäs konsertti olikin sitten Riiassa, pienessä klubissa nimeltä “I Love You Bar”. Jo pelkkä ajatus Latviaan esiintymään menosta oli huikea. Se antoi meille paljon uskoa siihen, mitä me teimme ja meillä oli jo sellainen tunne että olemme onnistuneet. Niin siinä sitten kävikin, että yksi asia vei toiseen ja latvialaiset kertoivat omasta levy-yhtiöstään ja siitä kaikki sitten kasvoikin aina vaan suuremmaksi.


Niihin aikoihin toin esiintymisiin aina pienet sähköurkuni. Kun saavuimme Riikaan ja saimme kaikki kamppeemme kannettua rappusista alas luulimme että olimme backstagella. Emme kuitenkaan löytäneet ovea lavalle. Kun lopuksi tajusimme, että olimmekin jo lavalla, ymmärsimme että ehkä olimme toivoneet vähän isompaa keikkaa. Mutta kun ilta saapui ja se pieni baari rikkoi yleisöennätyksen ja ihmisiä oli katuja myöten laulamassa yhdessä meidän kanssa…. Se oli mahtavaa! Eli ei sekään oikeastaan ole tärkeää kuinka suuressa tai pienessä paikassa esiinnymme.  


Jos on oikeat tunteet pelissä, voi esiintyä vaikka kahdelle ihmiselle. Se pieni, täysi kellaribaari Riiassa on edelleen esiintyminen, jonka uskon muistavani ikuisesti. Olen varma, että olen unohtanut suurempia konsertteja, mutta sen tulen muistamaan. 


Muusikko ja Kirjanpito


Minulla ei ole lämpimät välit kuittien kanssa. Tykkään siitä miten CostPocket lähettää minulle muistutuksia asioista, joita minun pitäisi pitää mielessä. Eilen kun siivosin kirjoituspöydän laatikoita, löysin taas vaikka mitä kuitteja ja jouduin hoitamaan ne alta pois. Juuri näissä tilanteissa on CostPocket todella suureksi avuksi. 


Lopulta me kaikki toivomme että monet asiat toimisivat näkymättömästi taka-alalla. Nappaat vain kuvan sovelluksessa eikä sillä tarvitse enää vaivata päätä. Tiedot liikkuvat suoraan oikeaan paikkaan ja löytävät kirjanpitäjäsi. Sinun ei tarvitse kuin ottaa kuva. 


En ole hyvä tällaisten asioiden muistamisessa, se ei tuota minulle muuta kuin päänsärkyä. Kuitit ja laskut tuovat mukanaan aina hirveän hässäkän. Osat ovat yhdessä paikassa, toiset lompakossa, jotkut vetolaatikossa, loput taskussa jne. Kiertueella ollessa meille kertyy kuitteja ruokapaikoista, bensa-asemilta ja vaikka mistä. Sitten kun palaamme kotiin, löydämme kasoittain kuitteja ja laskuja, joita pitäisi ruveta luetteloimaan. Siinä onkin sitten kiva miettiä, että mistä mikäkin paperinpalanen on oikein tullut. 


Se miten pystyn vaan nappaamaan kuvan ja sovellus hoitaa loput, on ehdottomasti tehnyt freelance-muusikon elämän paljon helpommaksi. Kun ei tarvitse sijoittaa aikaa ja jaksamista papereihin, voi keskittyä siihen mikä on itselle oikeasti tärkeää


Google pay img Apple pay img